Kirjoittaja
"You tried your best and failed so miserably. The lesson is: Never try."
- Homer J. Simpson
Rakkaudella
Katri<3
|
02.05.2012 - 20:53
Osallistuin tähän tempaukseen Mervin kanssa palloa heittelemällä esineruudun jälkeen ja nyt on Merkka-Petterillä suussa vähän vähempi leegoja. Mie muuten olin ihan oikeesti niin urheiluhenkinen, että olin varannut viikinkilinjan paatista paikan sinne Ahvenanmaan jälkikokeeseen. Ei siitä sitten tullut mitään. Kuten ei mistään muustakaan koe-/harrastustoiminnasta vähään aikaan.
Pia-täti otti Merviltä kulmahampaan pois ja teki siitä katu-uskottavan korun hänelle:
Eipä mene kaimallakaan aina kovin hääppöisesti. Nomen est omen sanoi jo muinainen roomalainen:
30.04.2012 - 23:20
Suomalaisten mielestä Suomea ei varmaan saa kutsua edes pessimismin maailmanmahdiksi. Turhaa pullistelua, ei me pärjätä siinäkään kisassa!
Paavo Rautio, Helsingin Sanomat 26.4.2012
30.04.2012 - 22:12
Lauantaina tein jäljen sinne, missä se Merkan avoimen jälkimaasto oli. Olipas iloinen yllätys kun jesariteipatun ooppelini tien reunaan päräytin ja heti autosta noustessani lähes astuin Elinan sinne viime vuonna hukanneen vinkupallon päälle. Töötti siinä tosin oli mäsänä, mutta nyt on iloisenvihreä pallukka taas päässyt oikeaan osoitteeseensa. Jotain positiivista edes. Jälki oli semmoinen melko normaali.
Sen vanhetessa käytiin tottistelemassa Kouvolassa. Tein kaikki paitsi paikkamakuun ja Merkka oli semmoinen kun se nyt yleensä on.
Jäljellä jana oli hyvä, päästiin alusta loppuun. Joku nipo-nipo olisi tietysti muutaman kepinkin toivonut nousevan. Mutta eihän me Merkan kanssa pienistä. Sotkettiin sitten jonkun muunkin innokkaan palveluskoiraharrastajan jälki, kun meidän jälki meni siitä niiden janan poikki. Mutta myö oltiin siellä ensin, nih!
Sunnuntaina Marjokankaalle kans jälki. Piti lähteä jo ajoissa jos sössitään niin ehditään tekeen uusinta,, mutta eikö mitä kun mie rupesin siivoamaan. Ihan oikein luitte: sii-vo-a-maan. Piti lopettaa siinä vaiheessa kun happi rupesi loppumaan ja rupesin kuulostamaan lähinnä astmaiselta ranskanbulldogilta. Ehkä kerran vuoteen voisi näillekin lattioille imuria vilauttaa...
Tämä oli sitten vähän erilainen suoritus kuin se edellispäiväinen. Jana taas aivan hanurista, mutta keppejä löytyi enemmän kuin sinne olin kylvänyt. Merkka se aina osaa yllättää...
Tänään vapunaaton kunniaksi ensin esineruutu Elinan kanssa Lapinkulmalle. Mervi juoksi taas kuin se surullisenkuuluisa päätön kana.
Elina oli myös Merkalle tallonut haastavan jäljen, joka kulki väliin lähes paljaalla kalliolla ja väliin suopursikossa. Ja maastonmuodoissa löytyi moneen lähtöön. Pääasiassa "ylämäki-alamäki ylämäki-alamäki yhdessä kulkien". Lähetin jopa kesken suoritusta tekstiviestin "kivat vuoret", ja Elina siihen että "Se onkin korkean paikan leiri". Jana oli taas aivan rimanalitus ja keppejäkin siinä alkupäässä taisi pari unohtua. Elina kun oli jäljen tallannut niin kertoi, että siellä on kyitä ja peuroja ja metsoja. Ja huoahti vielä, että "Tuolla on puuma". Olin vain, että aha, kylläpä Suomen metsissä vemmeltää kaikenlaisia elukoita. Todellisuudessa Elina kyllä sanoi että "tulipas kuuma".
Sattui muuan ikävä edesottamuskin näissä treeneissä, mutta enpä viitsi aina valittaa, joten ei siitä sen enempää. Enkä edes keitsulta ehtinyt kaliaa hakemaan eikä ole edes simaa jääkaapissa. Että kuivakkaa vappua nyt sitten vain itse kullekin.
BTW. Kyllä minä niin - jos en sentään ihan mieltäni pahoittanut niin ainakin - päätäni puistelen kun tajusin miten tämä vappu on todellinen huonon musiikin keskittymä. Tänään olen ihan meidän jokaisen selkänahasta revityillä veroeuroilla sponsoroidulta Yleisradion kanavalta (ja töissä Iskelmäradiosta) kuullut muun muassa sellaisia kevyen musiikin arvostettuja klassikkohelmiä kuin Johanna Tukiainen ( Kaikki miehet mua seuraa); Martti Servo & Napander ( Se on nippanappa niukinnaukin); Frederik ( Sing- sing-singapore); Kikka ( Mä haluun viihdyttää); Eini (Huone sataviis, saavu sinne siis) Sepi Kumpulainen (T ippa-dai, tappa-dai, tippa-dai) ja kaiken kruununa tällä hetkellä taustalla loilottaa Teuvo Loman "Kariii".
Ei hemmetti. Vähemmästäkin järki lähtee.
Mitens se nyt meni, kun koirat on poissa niin kissat tanssii pöydällä...?! ( Tippa-dai, tappa-dai, tippa-dai...)
27.04.2012 - 21:10
Täten julistan virallisesti talvikooman päättyneeksi. Mie oon kyllä niin maan perusteellisesti anti-talvi-ihminen, että jos ensi talvi ottaa näin koville kuin tämä mennyt, niin joko a) muutan jonnekin, missä talvikuukausien keskilämpötila on n. 15 astetta tai b) hirtän/ammun/hukutan itseni tai viillän ranteet auki kylpyammeessa (paitsi ettei mun ankeaan elämään kuulu sellaista luksusta kuin kylpyamme).
Maanantaina Mervi teki esineruudun sinne Marjokankaan kuoppaiselle puolelle. Hän oli kuin aikapommi, joka on tikittänyt viime syksystä asti siihen hetkeen, kun annoin hänelle luvan lähteä etsimään. Niinpä hän ensimmäiset xx minuuttia vain juoksi, kunnes oli ns. saanut löysät pois ja kävi suit sait hakemassa esineet.
Tiistaina oli hakutreenit. Tehtiin Merkka-Petterille niin helppo, että jopa hänelläkin oli mahdollisuus onnistua. Tämä on tätä Elinan harrastamaa psykoterapiaa. Kohta varmaan tehdään Merkkiksen kanssa makkararinkiä, jotta treenikaverit voi leperrellä mulle, että kato nyt ku se Merkka osaa niin hienosti ottaa maalimiehiltä makkalaa, onpas se leipas ja lohkea. Kyllä siitä vielä hyvä tulee...
Keskiviikkona dallasin Mervinaattorille jäljen ja taas lähes eksyin takaisin tullessa. On se aika jännä juttu että aina tuonne lähes samoille huudeille eksyn. Jana oli syvältä sieltä minne ei, ei koskaan ei valo pääse auringon. Muuten jäljesti ihan kivasti ja keppisetkin nousi, ja siinä Mervi Annikin jäljestäessä auringonlaskuun ajattelin, että jos mun PK-harrastajaksi pitäisi ruveta, niin kyllä se jälki vain olisi mun lajini. Saa olla ihan rauhassa yksin ja epäsosiaalinen ja naama norsunvitulla rahjustaa narusta kiinni pitäen ja joskus jos päästään jopa jäljen päällä pisteestä A pisteeseen B niin se vitu-ketutuskin vähän matkan varrelle lientyy. Jäljessä vain on se hemmetin huono puoli ettei niitä koepaikkoja meinaa millään saada. Jollei sitten ole niin hull... siis urheiluhenkinen että lähtee jonnekin Ahvenanmaalle tjs.
Torstaina olin ihan koomassa ja otettiin vain kotipihalla vähän tottista (toisin sanoen kaksi vai peräti kolme noutoa kaksikiloisella ja kylläpä se Mervi Annikki taas rähjäsi sille kapulalle kuin hullu puurolle. Mie en tajua miten hän niin syttyy noin isosta kapulasta, on ihan fiilareissa. Oikeastaan hän varmaan mieluiten noutaisi jotain viiden kilon käsipainoa ihan onnesta soikeana, mun pieni hölmökiitäjä).
Tänään perjantaina otettiin esineruutu, Marjokangaksen helpommalle puolelle ja Mervi haki esineet nopeammin kuin Anneli Saaristo ehti laulaa "mä sateenkaari oon". Ai mistä mie sen tiedän? No se sattui rariosta just alkamaan kun Merkka läx ja soi vielä tovin kun Mervi jo leikki pallollaan. Ja oli siinä välissä ehtinyt vielä syömään italialaista härkäpataakin. On se sukkela.
Muorisojengi porskuttaa hienosti. Maukalta tuossa parisen kuukautta sitten leikattiin yks kaunis lauantai-ilta suolet pihalle ja vierasesine veks ja sterkattiin hänet samalla, ja hienosti Peräsmuori on siitä toipunut. Emmi on nauttinut fysioterapiasta Patrician hellässä hoidossa ja onkin ollut uskomattoman vetreä ja joustava. Yhtenä päivänä se oli varpaistaan taas pirun kipeä, mutta se meni nopeasti ohi.
Kissoilla on omat metkunsa, Lilifee, minun pikku Räyhä Rääkyjä ja Moshe pääsivät viikko sitten Loviisaan valmennusrenkaan leirille ja varsinkin Moshe nautti kun sai kaksi päivää seurata suoraan ikkunan takaa huippuluokan tokotreenejä. Hän oli aivan onnessaan kun vihdoinkin oli vähän enemmän äksöniä kuin Ratatien kolme autoa päivässä ja joskus naapurintäti sauvakävelemässä.
Jaahas, ystäväni vuodatus ei taas anna lisätä kuvia. Yritän myöhemmin uudelleen. Jos viitsin. Tod. näk. en...
23.04.2012 - 22:20
No mikä se saa Peräkylän pessimistin heräämään blogi-/treeni-/tokokoomastaan kuin ärsytettynä herätetyn talviuntaan nukkuneen nallekarhusen jollei Suvin heittämä positiivisuushaaste:
Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää).
Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).
Do dii, tästä lähtee!
Öööö... hmm... totatota... Kyllä mie kohta keksin.
Jatkuu huomenna. Ehkä. Tätä täytyy kyllä hautoa yön yli. Joku yltiöoptimisti tästäkin ooppelin pikkuviasta olisi varmaan sitä mieltä, että tämä rengas ei ole puoliksi tyhjä, vaan puoliksi täynnä. Kyllä sillä vielä 7 km ainakin ajelee.
Noh, ooppelinrenkaankuvista kukkaruukkuun eli niihin positiivisuusjuttuihin.
1. Kissat. Sylissä kehräävät kissat ovat ehkä täydellisintä, mitä Jumala on luonut. (Paitsi silloin kun ne kiusaavat toisiaan tai ovat kehitysvamman takia kyvyttömiä hoitamaan vessa-asioita siellä vessassa tai silloin kun niiden on herätettävä kymmenen kertaa yössä kertomaan jotain Hyvin Tärkeää Asiaa kuten "Menen nyt kakkalle" tai "Kävin just kakkalla" tai hyppäävät jostain kaapin päältä pallean päälle niin tymäkästi että hapensaanti estyy hetkeksi tai silloin kun on lähdössä vaikka valmennusrenkaan leirille eikä ole löytänyt kissanhoitajaa ja pitää raahata nekin Loviisan parakkikylään tai silloin kun ostat Parasta ja Kalleinta Gourmet -ruokaa niille ja yksi niistä mielenosoituksellisesti yrittää peittää koko ruokakupin ja toinen tekee suurieleisesti "Yöörgh-mäoksennanihanjust" -draamaa ja kolmas on pahanteossa eikä edes tajua että on ruoka-aika ja neljäs syö sitten itsensä ihrapalloksi niiden kolmenkin edestä. Ja silloin kun niistä lähtee karvaa. Hyvin Paljon Erittäin Allergisoivaa Karvaa.)
2. Tyytyväiset koirat. Silloin kun ne pääsevät tekemään jostain mistä todella nauttivat; juoksevat pitkin metsiä toisiaan jahdaten tai paimentavat tai jäljestävät tai etsivät maalimiehiä/esineitä. Ja ovat onnellisia ja yleensä kuraisia. No tuo kuraisuus ei kyllä itse asiassa paljoa mieltä ylennä. Tai se tosiseikka, että mitä hauskempaa koirilla on, sitä enemmän ne kiristävät mun pinnaani. Nimimerkillä eilen esineruutua ja tänään hakua. Huomenna pitäis sitä jälkeä.
3. Hyvä huumori. Kummelit on ihan parasta. Ja Fingerpori. Perjantai-illan aivotoiminnan nollausta parhaimmillaan katsoa vanhoja Kummeli-sketsejä YouTubesta ja juoda kaliaa. Kertoo varmaan hirveästi sisäisesti sivistyneestä humanisti-teologista, että henkinen kehitys on pysähtynyt sinne yheskytluvun alkuun.
5. Illat. Parasta illoissa on se, että taas on yksi päivä tätä tuskaista, ankeaa elämää kärsitty ja ollaan lähempänä kuolemaa ja haudan lepoa. Hei, yhden positiivisuusaspektin keksin ilman kursiivilla painettua kääntöpuolta. Mainehan tässä menee.
No nyt riittää. Olen koko illan yrittänyt miettiä tällaisia höpö-höpö-optimistijuttuja. Viisi kymmenestä eli puolet sain kasaan (vaikka ehkäpä joku tarkkasilmäinen lukija voi huomata yritykseni huijata jättämällä nelosen välistä). Kylläpä meissä jokaisessa - jopa minussa - asuu pieni optimisti! Olisinhan nimittäin toki myös voinut ilmaista asian niinkin päin, että puolet positiivisuushaasteesta jäi uupumaan.
Taidanpa vielä laittaa tähän jonkun iloisen positiivisuushymiön perään:
PS. En laita haastetta kenellekään eteenpäin, koska Peräkylän pessimistien kunniajäsen ei tod. levitä mitään positiivisuuden evankeliumia ympäri inttervepin laajoja, mutta tutkimattomia lakeuksia. Toki jos inspiroiduit tästä tekstistä ja tunnet tarvetta levittää elämäsi valonpisaroita ympäriinsä kuin kennelyskää männätalvena, niin go for it. Taikka tuskinpa tätä mun virtuaalioksennusta edes kukaan enää lukeekaan.
11.12.2011 - 12:40
Tulipa taas mietittyä - kuten moni muukin - onko tässä mitään järkeä. Heti aamuneljän jälkeen kolaamasa märkää nuoskalunta ooppelin tieltä, että sain rakkineen pois pihasta. Ei ollut itku kaukana, kun yritin saada sutivaa menopeliä mäkeä ylös, mutta onnistuin kuin onnistuinkin saamaan kotteron liikekannalle, ja näin pääsimme noutamaan Elinan ja Ion keitaalta ja matka kohti Pieksämäkeä saattoi alkaa. Ajosää oli mitä kamalin; lunta pyrytti sakeanaan ja suurin osa matkasta tehtiin pöpperöisessä sohjossa, jossa sai puristaa rattia kaksin käsin, ettei mennyt ooppeli jorpakkoon.
Liikkeet tehtiin kahdessa osassa plus paikkamakuut: Ensimmäisen osan tuomaroi Mauri Pöh-.. Pehkonen, mikä ei ollut omiaan nostamaan meikäläisen muuten aina niin positiivisenaurinkoista mielialaa, tuoreessa muistissa oli nimittäin vielä Ion parin vuoden takainen oikeusmurha piirinmestisten paikallaanoloissa ja Emmin ohjatussa noudossa tuoma Mauri-sedän räkäliina juuri pahimpaan lintuinfluenssa-aikaan... Toisessa osiossa meitä tuomaroi Marko Puranen, jonka kehään en olekaan vielä koskaan ennen eksynyt. Ihan ei käynyt selväksi minkälainen linja herralla oli, mutta varsinkin lopun eteenistumisissa ja perusasennoissa hän oli kyllä tarkka. Mervi starttasi numerolla 17.
Paikkaistuminen: 10
Paikkamakuu: 10
Seuraaminen: 10. Ei kuulemma usein joudu kybää antamaan. Noh, toivottavasti ei kuitenkaan saanut henkisiä traumoja siitä, että nyt joutui. Mervi oli ihan ok:n tuntuinen.
Idari: 10. Järjsetys oli maahan - seiso - istu.
Ruutu: 8. Houston, we have a problem. Very serious problem. Menee ruudussa suoraan maahan. Siis periaatteessa tuostakaan ei välttis sitä kahta pojoa saisi ottaa pois, mutta kyllähän sitä nyt tyhmempikin tajuaa, että Mervin pitäisi seisoa ruudussa, jos käskytän sitä "Merkki - stop - ruutu - stop", mutta silti. Sanoin ennen koetta, että jos Merkka tänäänkin tekee tuon, menen potkimaan sen sinne ruutuun, mutta kun olin kävelemässä sitä kohti, Eikka käski kääntymään oikeaan, joten jäi nyt Merkka potkimatta.
****
Luoksetulo: 9,5. Houston: we have another problem: Tässä tuli jo pieni vinkaisu sivulle tulossa. Vaikka sain Mervin ihan rennoksi ennen kehään menoa (ennen kumpaakin settiä oli tauko, joten pääsin sen kanssa tyhjään halliin, niin ettei se edes kuumunut edellisestä koirasta), se oli taas melko nupit kaakossa. Hitto näitä juttuja; juuri kun rupeaa näkymään valoa tunnelin päässä, samat vanhat ongelmat nostavat päätään tuoden muutaman mukavan uuden homman mukanaan. Great.
Ohjattu: 9. saatiin vaihteeksi oikea. Tässäkin taisi ääntää sivulletulossa. Merkki lensi maata kiertävälle radalle.
Hyppynouto: Aaargh, kunnon tappomurinat kapulalle ja taas oli havaittavissa pientä pureutumista kapulaan luovutuksessa, joten jouduin taas kampeamaan, voi apua...
Tunnari: 9. Huono, löysä palautus.
Kaukot: 8. Ei se seiso-maahan vieläkään hyvä ollut, mutta kokonaisuudessaan teknisesti paljon parempi kuin messarissa. Tarvitsi maasta seisomaan kaksoiskäskyn.
Yhteensä: 293 pistettä, KP ja 3. sija.
Tulostaso oli melko huikea; taisi tulla ihan jopa 26 ykköstä! Onnittelut kaikille taitaville, voittajille Christalle ja Kaaokselle ja toisiksi tulleille Katjalle ja Zenille ja muille tuloksiinsa tyytyväisille. Io oli myös hurjan taitava saaden hyvän ykkösen, vaikka Ion emäntä sitä yrittikin sabotoida nollaamalla itse idarin. Elinalle siis tervetuloa Peräkylän pessimistien Idioottikerhoon, pääsyvaatimuksena itse nollattu idari. Melakarin Tarjakin saa laittaa jäsenhakemusta viime vuotisen Harjun karsinnan perusteella jos haluaa...
Kotimatkalla ajosää oli - jos mahdollista - vieläkin kamalampi, kun sakean lumimyräkän kanssa vaihtelivat räntä- ja vesisaderintamat. Kotimatkalla päätettiin poiketa vielä ottamaan yhdet Merkan kunniaksi Lohikukkoon, mutta jo ooppelista ulostautuessamme kyseisen anniskelupaikan edessä pylvästä halaileva, vähän enemmänkin nautiskellut mieshenkilö rupesi sammaltamaan, että "jos noi pääsee sisälle, niin kyl miäkii sitte..." Ei sitten menty, ei ehkä oltaisiin saatu kuin sitä jäävettä. Poikkesimme sitten tien toiselle puolelle Wanhaan Walkealaan, jonne tämä kyseinen herrakin sitten ilmestyi (vaikkei otettu häntä kyytiin lukuisista pyynnöistään huolimatta). Tuli siinä päivälle pituutta, illalla oltiin vasta puoli yhdeksän aikaan kotona.
Video. Ensimmäinen biisivalinta on omistettu Pieksämäen sedille Matille ja Eikalle
Kuva: Timo Rannikko
PS. Ei ole mikään ihme, että on niin jumissa niska ja kaikki, kun tuosta videolta katsottuna tuli niin paljon vartaloapuja sun muita pakkoliikkeitä annettua. Hyi minua.
04.12.2011 - 11:35
On jäänyt treenit sen verta olemattomiin, että oli aika huono fiilis lähteä kisaamaan. Mervi on treeneissä possuillutkin sen verran paljon, etten yhtään osannut sanoa minkälainen katastrofi saattaa kokeesta tulla. Koiria oli 50 tai jotain sinne päin; Mervi kehässä numerolla 23.
1. Kehä: Carina Savander-Ranne
Ohjattu nouto: Saatiin vasen, ja Mervi nosti kapulan aika rumasti. 9
Ruutu: Meni possu suoraan maahan! Ja tästä Carina antoi ysin, mutta tuli kysymään käytänkö seiso-käskyä enkä tietenkään siihen hätään kehdannut valehdellakaan, vaan sanoin että kyllä juu käytän, niin ysi vaihtui kasiksi. Mutta että eihän tuomari tuota saisi kysyä. Mutta en jaksanut alkaa jankuttaakaan, olkoon. Mutta luulisi rva Ylituomarin kyllä tietävän, ettei ole korrektia tuommoinen, ei. 8
Kaukot: Eipä me muuta olla oikeastaan (sen kapulannoston lisäksi) treenattukaan kuin sitä kaukojen seiso-istua ja seiso-maata, niin eikö tämä tule ihan törkeästi noin puolitoista omaa mittaansa etiäppäin. Ei siis treenaamisesta mitään hyötyä. 7
****
2. Kehä: Kaisa Lähdesmäki
Paikkamakuu: Zici siinä Mervin vieressä tarvitsi kaksi käskyä ylösnousuun ja Mervi vähän nousi siitä Tarjan jälkimmäisestä puoli-istuvaan asentoon, muuten kait ihan ok. 9
Paikkaistuminen: 10
Hyppynouto: 10
Luoksetulo: Tämä oikeasti harmittaa ihan Mervin takia. Hän kun ei matolla tee kunnon stoppeja yleensä, niin tänään sitten teki ihan hyvät jarrutukset sillä seurauksella, että se hemmetin matto poltti sen anturat, ja maahanmeno teki niin kipeää, että pomppasi siitä ylös :( Luoksetulo näytti olevan muutenkin aika haasteellinen monille koirille. 6
****
3. Kehä: Ralf Björklund:
Idari: Elina varmaan kääntyisi haudassaan jos olisi nähnyt sen pakkoliikkeen, jonka vahingossa suoritin istumiseen. Ralffikin sen hokasi ja vähensi kaksi pistettä. Voi nolo. 8
Seuraaminen: Tuntui hyvältä. Oli varmaan liian tiivis tjs. 9
Tunnari: Tämä oli jännittävä. Merkka tönäisi kaksi kapulaa ihan yhteen ja ajattelin, että nyt meidän tuurilla toinen noista on se oma, ja Mervin on mahdotonta noutaa se koskematta siihen väärään. Ja olihan se toinen niistä se oma, mutta kyllä se Mervi kuitenkin onnistui tuomaan sen ilman väärän koskettamista. Oli kyllä niin huojentavaa nähdä se rasti siinä kapulan päässä. 9
Yhteensä 267 tai jotain. Sinänsä harmittaa nuo omat mokat, koska ilman niitä oltaisiin siellä kärjen tuntumassa oltu, nyt oli tyytyminen yhdeksänteen sijaan, mikä ei toki sekään ole huono sijoitus noin suuressa kokeessa ja vaativissa olosuhteissa. Mervin asenteeseen olin tosi tyytyväinen, liikkeiden välit se oli kuulolla eikä minulle tullut missään vaiheessa tunne, että olen kehässä tikittävän pommin kanssa. Vaikka alkuun vähän vatsanpohjassa muljahtelikin, kun näin miten Mervin silmät alkoivat loistaa kilpaa hänen uuden uutukaisen vaaleanpunaisen briljanttipantansa kanssa kun hän hokasi miten paljon yleisöä oli häntä tullut seuraamaan. Hän oli aivan henkilökohtaisesti menossa morjenstamaan ihan jokaista.
Elinalle jälleen kiitos tsempeistä, kyydistä ja kuvaamisesta. Ensi viikolla Pieksikselle sitten mun ooppelilla. Saa pitää peukkuja pystyssä. Lähinnä, ettei takalasi tipahda, se kun on jeesusteipillä kiinni...
Filmimateriaalia löytyypi nyt täältä
11.10.2011 - 17:03
Nolohan tämä kaikin puolin on, mutta julkaistaan nyt sitten, kun kerran filkalle on otettu. Eli Mervin tottis piirinmestaruuksista löytyypi nyt inttervepin syövereistä. Kaikki, jotka haluavat nauraa kuten henkilöryhmäläiset tai kokea myötähäpeää idolssin alkukarsinnan tapaan, klikkailkaapa tästä
10.10.2011 - 11:24
Onpas ollut taas tämä elämäni kaikilla rintamilla sellaista härdelliä, että ovat päivitykset jääneet. Eipä kyllä tyttöjen kanssa olla mitään ihan erikoista ehditty tekemäänkään, mutta ehkäpä nämä asiat tästä nyt muuttuvat, kun moni asia tässä rupeaa selkiytymään.
Kuukausi takaperin oltiin Merkan kanssa valmennusrenkaan leirillä. Itsellä meni lauantai vähän puolilla valoilla, kun olin tullut kaverin synttäreiltä/läksiäisistä klo 03.00 aamuyöstä kotio, ja Elinan ooppeli starttasi (kyllä, se starttaa, toisin kuin eräiden ooppelit...) meiltä klo 05.00. Tajusin siinä vaiheessa hypätä taksiin, kun päivänsankari Alex rupesi kyselemään minulta ja Niinalta sitä legendaarista "Ottaako tytöt jäävettä". Lauantaina oltiin siis melko kalpeana hiljaa, mutta sunnuntaina oli meno jo melkoisesti entisenlaista, kehitettiin Elinan kanssa uusi koiraurheilulajikin, eli ensi talvena - jos Luoja suo tarpeeksi lunta - järjestää TOKO-Duudsonit Marjokankaan pitkällä suoralla Suojeluhiihdon SM-kokeet. Sääntöjä pitää vielä hioa, mutta paljastettakoon sen verran, että paikan päällä nähdään minisukset, suojelun pitkä liike, hiha, Pica, maalimies ja hiihtäjä. Mie vähän veikkaan, että tätä kannattaisi tulla kauempaakin katsomaan. Saattaa nimittäin jäädä sellaiseksi once in a lifetime -kokemukseksi kaikille osapuolille.
Hakua ollaan treenattu ihan säännöllisesti, ja ihan selvästi Mervissä on nyt tapahtunut selkeä mielentilan muutos. Parempaan! Sen fokus on nyt selkeämmin maalimiehissä, tässä kohden taas pitää antaa kredittiä Elinalle, joka on niin hirveästi jaksanut uskoa, että Mervistä vielä hakukoira tehdään. Aina sillä on joku ässä hihassa, kun minä olen lyömässä hanskoja tiskiin. Mutta jos saan vähän myös taputtaa itseäni olkapäälle, niin olen itsekin ollut paljon coolimpi treeneissä, mikä sekin varmaan osaltaan on auttanut Merviä. Tarpeeksi kun on muilla elämän osa-alueilla kaikenmoista shittiä, niin ei ole enää samalla tavalla jaksanut saada itkupotkuraivareita hakutreenien takia.
Ollaan myös paimennettu. Tehtiin toissa viikonloppuna lampaiden kanssa kotiseutukierros lähiruoka-teemalla pitkin Mankalan peräkyliä, siitä ajattelin tehdä ihan oman postauksen, kun saan kuvia. Oli kyllä tosi hauskaa.
Tokoakin ollaan treenattu. Eilen viimeksi Tarjan kanssa.
Seuraavat 2 viikkoa allekirjoittanut on lomalla, joten jos joku kaipaa treeniseuraa, niin *vink vink*
Alla muutama Maarit Karhun ottama hieno kuva renkaan leiriltä:) Ai niin, linkkaanpa tänne vielä Oilin tekemän upean videokoosteen samoilta kinkereiltä, on kyllä niin hyvän mielen raina kun olla ja voi :) Tässä näin.
03.09.2011 - 21:27
Onpas muuttunut piirinmestaruuspainoitteisiksi nämä minun bloggaukseni. Todellisuudessa me ollaan pariin kertaan näiden päivitysten välissä treenattukin - lähinnä saatu harmaita hiuksia paimennuksen ja haun parissa, muutamaan kertaan on taidettu pyörähtää esineruudussa ja kertaalleen tai kahdesti tokokentällä.
Tänä aamuna kuitenkin lähdettiin Elinan ja Njodin kanssa Imatralle piirinmestaruustokoihin. Tuomarina Mäntysen Markku-setä. Jorpalle upeasti piirinmestaruus, mitä mie sanoin?!!! Hienosti vetivätten Elinan kanssa kyllä! Mervi on koira, jolle minkäännäköinen säännöllisestä treenaamisesta ja kunnon kurinpidosta lipsuminen ei tee hyvää, ja koska viime aikoina toko on näytellyt hyvin, hyvin pientä osaa meidän elämässämme, en edes voinut olettaa, että Merkka pelittäisi hyvin. Siksipä olin hänen tämänpäiväiseen suoritukseensa ihan kohtuullisen tyytyväinen, sillä kyllähän Mervi leikkisi tokoa vaikka kuinka ja paljon, jos sen emäntä sitä vain veisi kentälle. Sinänsä tuli tämä herätys ja saavillinen kylmää vettä niskaan ihan hyvään saumaan; nyt nimittäin ehtii ottaa (ehkä) pikku pirulaisen hanskaan ennen karsintarupeamaa. Noh, pidemmittä puheitta meidän pisteemme:
Paikkaistuminen: 9,5
Paikkamakuu: 10
Seuruu: 8,5
Idari: 9
Luoksetulo: 10
Ruutu: 9
Ohjattu nouto: 8,5
Metallinouto: 10
Tunnari: 10
Kaukot: 8,5
Yhteensä 296,5 pistettä, KP, sijoitus 2. Kyllähän tuo nyt näin paperilta tai läppärinruudulta katsottuna näyttää ihan ok:lta, mutta itse kehässä keskeisessä roolissa olleena ja suorituksen filmiltä nähneenä heittäisin, että bauttiarallaa 30 pistettä saatiin liikaa. Ehkä se surullisen kuuluisa "hikinen ykkönen" kuvaisi tuota suoritusta parhaiten. Mutta ihan se ja sama, näyttääpä nyt sitten kivalta kilpailukirjassa. Taidettiin saada Mäntysen sedältä vähän söpöyspisteitä. Tai Mervi nyt lähinnä. En nimittäin itseäni nyt ihan ekana rupeaisi söpööksi kuvailemaan. En ulkonäöllisesti enkä kyllä luonteenikaan puolesta. Mutta kyllä niitä söpöyspisteitä jaettiin melko tasaiseen tahtiin kaikille muillekin.
Elinalle ja Njodille vielä isot onnittelut; se oli hienoa katseltavaa! Ja kiitos taas kerran matkaseurasta, taidat olla toinen niistä kaikista maailman ihmisistä, jotka vielä suostuvat tuon ooppelin kyytiin kiipeämään. Repsikan tehtäviin kun kuului tänään tuulilasinpyyhkijänä toimiminen (vettä tuli kuin... noh, tiedätte kyllä mistä) ja jumiin menneiden hiilien (älkää kysykö multa, kysykää Niinalta, ei hajuakaan mitä ne on) potkiminen. Lisäksi kun kottero on tähän asti sammahdellut vain risteyksiin ja liikennevaloihin, se on alkanut nykyään lakkoilemaan ihan missä vain ja koska vain. Eikä se Njodillakaan ole ruusuilla tanssimista pirttihirmu Mervin kanssa sikaosastolla istua, kun ei oikein mitään saisi tehdä, ettei neidillä mene herne nenään.
Tärkeintä ei ole voitto, vaan kaksoisvoitto. Hyvä Peräkylän Pessimistit!!!
|
Maire
Maire
s. 4.10.1999
Kasv.: Heiko Bauers, Ditmarschen, BRD
AD, BH, TOKO EVL
In Memoriam: Katinka
TK2 Kiva Koirakansalainen Agility 2-luokka
24.6.1993-28.6.2007
|
