Tulipa taas mietittyä - kuten moni muukin - onko tässä mitään järkeä. Heti aamuneljän jälkeen kolaamasa märkää nuoskalunta ooppelin tieltä, että sain rakkineen pois pihasta. Ei ollut itku kaukana, kun yritin saada sutivaa menopeliä mäkeä ylös, mutta onnistuin kuin onnistuinkin saamaan kotteron liikekannalle, ja näin pääsimme noutamaan Elinan ja Ion keitaalta ja matka kohti Pieksämäkeä saattoi alkaa. Ajosää oli mitä kamalin; lunta pyrytti sakeanaan ja suurin osa matkasta tehtiin pöpperöisessä sohjossa, jossa sai puristaa rattia kaksin käsin, ettei mennyt ooppeli jorpakkoon.

Liikkeet tehtiin kahdessa osassa plus paikkamakuut: Ensimmäisen osan tuomaroi Mauri Pöh-.. Pehkonen, mikä ei ollut omiaan nostamaan meikäläisen muuten aina niin positiivisenaurinkoista mielialaa, tuoreessa muistissa oli nimittäin vielä Ion parin vuoden takainen oikeusmurha piirinmestisten paikallaanoloissa ja Emmin ohjatussa noudossa tuoma Mauri-sedän räkäliina juuri pahimpaan lintuinfluenssa-aikaan... Toisessa osiossa meitä tuomaroi Marko Puranen, jonka kehään en olekaan vielä koskaan ennen eksynyt. Ihan ei käynyt selväksi minkälainen linja herralla oli, mutta varsinkin lopun eteenistumisissa ja perusasennoissa hän oli kyllä tarkka. Mervi starttasi numerolla 17.

Paikkaistuminen: 10

Paikkamakuu: 10

Seuraaminen: 10. Ei kuulemma usein joudu kybää antamaan. Noh, toivottavasti ei kuitenkaan saanut henkisiä traumoja siitä, että nyt joutui. Mervi oli ihan ok:n tuntuinen.

Idari: 10. Järjsetys oli maahan - seiso - istu.

Ruutu: 8. Houston, we have a problem. Very serious problem. Menee ruudussa suoraan maahan. Siis periaatteessa tuostakaan ei välttis sitä kahta pojoa saisi ottaa pois, mutta kyllähän sitä nyt tyhmempikin tajuaa, että Mervin pitäisi seisoa ruudussa, jos käskytän sitä "Merkki - stop - ruutu - stop", mutta silti. Sanoin ennen koetta, että jos Merkka tänäänkin tekee tuon, menen potkimaan sen sinne ruutuun, mutta kun olin kävelemässä sitä kohti, Eikka käski kääntymään oikeaan, joten jäi nyt Merkka potkimatta.

****

Luoksetulo: 9,5. Houston: we have another problem: Tässä tuli jo pieni vinkaisu sivulle tulossa. Vaikka sain Mervin ihan rennoksi ennen kehään menoa (ennen kumpaakin settiä oli tauko, joten pääsin sen kanssa tyhjään halliin, niin ettei se edes kuumunut edellisestä koirasta), se oli taas melko nupit kaakossa. Hitto näitä juttuja; juuri kun rupeaa näkymään valoa tunnelin päässä, samat vanhat ongelmat nostavat päätään tuoden muutaman mukavan uuden homman mukanaan. Great.

Ohjattu: 9. saatiin vaihteeksi oikea. Tässäkin taisi ääntää sivulletulossa. Merkki lensi maata kiertävälle radalle.

Hyppynouto: Aaargh, kunnon tappomurinat kapulalle ja taas oli havaittavissa pientä pureutumista kapulaan luovutuksessa, joten jouduin taas kampeamaan, voi apua...

Tunnari: 9. Huono, löysä palautus.

Kaukot: 8. Ei se seiso-maahan vieläkään hyvä ollut, mutta kokonaisuudessaan teknisesti paljon parempi kuin messarissa. Tarvitsi maasta seisomaan kaksoiskäskyn.

Yhteensä: 293 pistettä, KP ja 3. sija.

Tulostaso oli melko huikea; taisi tulla ihan jopa 26 ykköstä! Onnittelut kaikille taitaville, voittajille Christalle ja Kaaokselle ja toisiksi tulleille Katjalle ja Zenille ja muille tuloksiinsa tyytyväisille. Io oli myös hurjan taitava saaden hyvän ykkösen, vaikka Ion emäntä sitä yrittikin sabotoida nollaamalla itse idarin. Elinalle siis tervetuloa Peräkylän pessimistien Idioottikerhoon, pääsyvaatimuksena itse nollattu idari. Melakarin Tarjakin saa laittaa jäsenhakemusta viime vuotisen Harjun karsinnan perusteella jos haluaa...

Kotimatkalla ajosää oli - jos mahdollista - vieläkin kamalampi, kun sakean lumimyräkän kanssa vaihtelivat räntä- ja vesisaderintamat. Kotimatkalla päätettiin poiketa vielä ottamaan yhdet Merkan kunniaksi Lohikukkoon, mutta jo ooppelista ulostautuessamme kyseisen anniskelupaikan edessä pylvästä halaileva, vähän enemmänkin nautiskellut mieshenkilö rupesi sammaltamaan, että "jos noi pääsee sisälle, niin kyl miäkii sitte..." Ei sitten menty, ei ehkä oltaisiin saatu kuin sitä jäävettä. Poikkesimme sitten tien toiselle puolelle Wanhaan Walkealaan, jonne tämä kyseinen herrakin sitten ilmestyi (vaikkei otettu häntä kyytiin lukuisista pyynnöistään huolimatta). Tuli siinä päivälle pituutta, illalla oltiin vasta puoli yhdeksän aikaan kotona.

Video. Ensimmäinen biisivalinta on omistettu Pieksämäen sedille Matille ja Eikalle

Kuva: Timo Rannikko

PS. Ei ole mikään ihme, että on niin jumissa niska ja kaikki, kun tuosta videolta katsottuna tuli niin paljon vartaloapuja sun muita pakkoliikkeitä annettua. Hyi minua.

On jäänyt treenit sen verta olemattomiin, että oli aika huono fiilis lähteä kisaamaan. Mervi on treeneissä possuillutkin sen verran paljon, etten yhtään osannut sanoa minkälainen katastrofi saattaa kokeesta tulla. Koiria oli 50 tai jotain sinne päin; Mervi kehässä numerolla 23.

1. Kehä: Carina Savander-Ranne

Ohjattu nouto: Saatiin vasen, ja Mervi nosti kapulan aika rumasti. 9

Ruutu: Meni possu suoraan maahan! Ja tästä Carina antoi ysin, mutta tuli kysymään käytänkö seiso-käskyä enkä tietenkään siihen hätään kehdannut valehdellakaan, vaan sanoin että kyllä juu käytän, niin ysi vaihtui kasiksi. Mutta että eihän tuomari tuota saisi kysyä. Mutta en jaksanut alkaa jankuttaakaan, olkoon. Mutta luulisi rva Ylituomarin kyllä tietävän, ettei ole korrektia tuommoinen, ei. 8

Kaukot: Eipä me muuta olla oikeastaan (sen kapulannoston lisäksi) treenattukaan kuin sitä kaukojen seiso-istua ja seiso-maata, niin eikö tämä tule ihan törkeästi noin puolitoista omaa mittaansa etiäppäin. Ei siis treenaamisesta mitään hyötyä. 7

****

2. Kehä: Kaisa Lähdesmäki

Paikkamakuu: Zici siinä Mervin vieressä tarvitsi kaksi käskyä ylösnousuun ja Mervi vähän nousi siitä Tarjan jälkimmäisestä puoli-istuvaan asentoon, muuten kait ihan ok. 9

Paikkaistuminen: 10

Hyppynouto: 10

Luoksetulo: Tämä oikeasti harmittaa ihan Mervin takia. Hän kun ei matolla tee kunnon stoppeja yleensä, niin tänään sitten teki ihan hyvät jarrutukset sillä seurauksella, että se hemmetin matto poltti sen anturat, ja maahanmeno teki niin kipeää, että pomppasi siitä ylös :( Luoksetulo näytti olevan muutenkin aika haasteellinen monille koirille. 6

****

3. Kehä: Ralf Björklund:

Idari: Elina varmaan kääntyisi haudassaan jos olisi nähnyt sen pakkoliikkeen, jonka vahingossa suoritin istumiseen. Ralffikin sen hokasi ja vähensi kaksi pistettä. Voi nolo. 8

Seuraaminen: Tuntui hyvältä. Oli varmaan liian tiivis tjs. 9

Tunnari: Tämä oli jännittävä. Merkka tönäisi kaksi kapulaa ihan yhteen ja ajattelin, että nyt meidän tuurilla toinen noista on se oma, ja Mervin on mahdotonta noutaa se koskematta siihen väärään. Ja olihan se toinen niistä se oma, mutta kyllä se Mervi kuitenkin onnistui tuomaan sen ilman väärän koskettamista. Oli kyllä niin huojentavaa nähdä se rasti siinä kapulan päässä. 9

Yhteensä 267 tai jotain. Sinänsä harmittaa nuo omat mokat, koska ilman niitä oltaisiin siellä kärjen tuntumassa oltu, nyt oli tyytyminen yhdeksänteen sijaan, mikä ei toki sekään ole huono sijoitus noin suuressa kokeessa ja vaativissa olosuhteissa. Mervin asenteeseen olin tosi tyytyväinen, liikkeiden välit se oli kuulolla eikä minulle tullut missään vaiheessa tunne, että olen kehässä tikittävän pommin kanssa. Vaikka alkuun vähän vatsanpohjassa muljahtelikin, kun näin miten Mervin silmät alkoivat loistaa kilpaa hänen uuden uutukaisen vaaleanpunaisen briljanttipantansa kanssa kun hän hokasi miten paljon yleisöä oli häntä tullut seuraamaan. Hän oli aivan henkilökohtaisesti menossa morjenstamaan ihan jokaista.

Elinalle jälleen kiitos tsempeistä, kyydistä ja kuvaamisesta. Ensi viikolla Pieksikselle sitten mun ooppelilla. Saa pitää peukkuja pystyssä. Lähinnä, ettei takalasi tipahda, se kun on jeesusteipillä kiinni...

Filmimateriaalia löytyypi nyt täältä

Nolohan tämä kaikin puolin on, mutta julkaistaan nyt sitten, kun kerran filkalle on otettu. Eli Mervin tottis piirinmestaruuksista löytyypi nyt inttervepin syövereistä. Kaikki, jotka haluavat nauraa kuten henkilöryhmäläiset tai kokea myötähäpeää idolssin alkukarsinnan tapaan, klikkailkaapa tästä

Onpas ollut taas tämä elämäni kaikilla rintamilla sellaista härdelliä, että ovat päivitykset jääneet. Eipä kyllä tyttöjen kanssa olla mitään ihan erikoista ehditty tekemäänkään, mutta ehkäpä nämä asiat tästä nyt muuttuvat, kun moni asia tässä rupeaa selkiytymään.

Kuukausi takaperin oltiin Merkan kanssa valmennusrenkaan leirillä. Itsellä meni lauantai vähän puolilla valoilla, kun olin tullut kaverin synttäreiltä/läksiäisistä klo 03.00 aamuyöstä kotio, ja Elinan ooppeli starttasi (kyllä, se starttaa, toisin kuin eräiden ooppelit...) meiltä klo 05.00. Tajusin siinä vaiheessa hypätä taksiin, kun päivänsankari Alex rupesi kyselemään minulta ja Niinalta sitä legendaarista "Ottaako tytöt jäävettä". Lauantaina oltiin siis melko kalpeana hiljaa, mutta sunnuntaina oli meno jo melkoisesti entisenlaista, kehitettiin Elinan kanssa uusi koiraurheilulajikin, eli ensi talvena - jos Luoja suo tarpeeksi lunta - järjestää TOKO-Duudsonit Marjokankaan pitkällä suoralla Suojeluhiihdon SM-kokeet. Sääntöjä pitää vielä hioa, mutta paljastettakoon sen verran, että paikan päällä nähdään minisukset, suojelun pitkä liike, hiha, Pica, maalimies ja hiihtäjä. Mie vähän veikkaan, että tätä kannattaisi tulla kauempaakin katsomaan. Saattaa nimittäin jäädä sellaiseksi once in a lifetime -kokemukseksi kaikille osapuolille.

Hakua ollaan treenattu ihan säännöllisesti, ja ihan selvästi Mervissä on nyt tapahtunut selkeä mielentilan muutos. Parempaan! Sen fokus on nyt selkeämmin maalimiehissä, tässä kohden taas pitää antaa kredittiä Elinalle, joka on niin hirveästi jaksanut uskoa, että Mervistä vielä hakukoira tehdään. Aina sillä on joku ässä hihassa, kun minä olen lyömässä hanskoja tiskiin. Mutta jos saan vähän myös taputtaa itseäni olkapäälle, niin olen itsekin ollut paljon coolimpi treeneissä, mikä sekin varmaan osaltaan on auttanut Merviä. Tarpeeksi kun on muilla elämän osa-alueilla kaikenmoista shittiä, niin ei ole enää samalla tavalla jaksanut saada itkupotkuraivareita hakutreenien takia.

Ollaan myös paimennettu. Tehtiin toissa viikonloppuna lampaiden kanssa kotiseutukierros lähiruoka-teemalla pitkin Mankalan peräkyliä, siitä ajattelin tehdä ihan oman postauksen, kun saan kuvia. Oli kyllä tosi hauskaa.

Tokoakin ollaan treenattu. Eilen viimeksi Tarjan kanssa.

Seuraavat 2 viikkoa allekirjoittanut on lomalla, joten jos joku kaipaa treeniseuraa, niin *vink vink*

Alla muutama Maarit Karhun ottama hieno kuva renkaan leiriltä:) Ai niin, linkkaanpa tänne vielä Oilin tekemän upean videokoosteen samoilta kinkereiltä, on kyllä niin hyvän mielen raina kun olla ja voi :) Tässä näin.

Onpas muuttunut piirinmestaruuspainoitteisiksi nämä minun bloggaukseni. Todellisuudessa me ollaan pariin kertaan näiden päivitysten välissä treenattukin - lähinnä saatu harmaita hiuksia paimennuksen ja haun parissa, muutamaan kertaan on taidettu pyörähtää esineruudussa ja kertaalleen tai kahdesti tokokentällä.

Tänä aamuna kuitenkin lähdettiin Elinan ja Njodin kanssa Imatralle piirinmestaruustokoihin. Tuomarina Mäntysen Markku-setä. Jorpalle upeasti piirinmestaruus, mitä mie sanoin?!!! Hienosti vetivätten Elinan kanssa kyllä! Mervi on koira, jolle minkäännäköinen säännöllisestä treenaamisesta ja kunnon kurinpidosta lipsuminen ei tee hyvää, ja koska viime aikoina toko on näytellyt hyvin, hyvin pientä osaa meidän elämässämme, en edes voinut olettaa, että Merkka pelittäisi hyvin. Siksipä olin hänen tämänpäiväiseen suoritukseensa ihan kohtuullisen tyytyväinen, sillä kyllähän Mervi leikkisi tokoa vaikka kuinka ja paljon, jos sen emäntä sitä vain veisi kentälle. Sinänsä tuli tämä herätys ja saavillinen kylmää vettä niskaan ihan hyvään saumaan; nyt nimittäin ehtii ottaa (ehkä) pikku pirulaisen hanskaan ennen karsintarupeamaa. Noh, pidemmittä puheitta meidän pisteemme:

Paikkaistuminen: 9,5
Paikkamakuu: 10
Seuruu: 8,5
Idari: 9
Luoksetulo: 10
Ruutu: 9
Ohjattu nouto: 8,5
Metallinouto: 10
Tunnari: 10
Kaukot: 8,5

Yhteensä 296,5 pistettä, KP, sijoitus 2. Kyllähän tuo nyt näin paperilta tai läppärinruudulta katsottuna näyttää ihan ok:lta, mutta itse kehässä keskeisessä roolissa olleena ja suorituksen filmiltä nähneenä heittäisin, että bauttiarallaa 30 pistettä saatiin liikaa. Ehkä se surullisen kuuluisa "hikinen ykkönen" kuvaisi tuota suoritusta parhaiten. Mutta ihan se ja sama, näyttääpä nyt sitten kivalta kilpailukirjassa. Taidettiin saada Mäntysen sedältä vähän söpöyspisteitä. Tai Mervi nyt lähinnä. En nimittäin itseäni nyt ihan ekana rupeaisi söpööksi kuvailemaan. En ulkonäöllisesti enkä kyllä luonteenikaan puolesta. Mutta kyllä niitä söpöyspisteitä jaettiin melko tasaiseen tahtiin kaikille muillekin.

Elinalle ja Njodille vielä isot onnittelut; se oli hienoa katseltavaa! Ja kiitos taas kerran matkaseurasta, taidat olla toinen niistä kaikista maailman ihmisistä, jotka vielä suostuvat tuon ooppelin kyytiin kiipeämään. Repsikan tehtäviin kun kuului tänään tuulilasinpyyhkijänä toimiminen (vettä tuli kuin... noh, tiedätte kyllä mistä) ja jumiin menneiden hiilien (älkää kysykö multa, kysykää Niinalta, ei hajuakaan mitä ne on) potkiminen. Lisäksi kun kottero on tähän asti sammahdellut vain risteyksiin ja liikennevaloihin, se on alkanut nykyään lakkoilemaan ihan missä vain ja koska vain. Eikä se Njodillakaan ole ruusuilla tanssimista pirttihirmu Mervin kanssa sikaosastolla istua, kun ei oikein mitään saisi tehdä, ettei neidillä mene herne nenään.

Tärkeintä ei ole voitto, vaan kaksoisvoitto. Hyvä Peräkylän Pessimistit!!!

No ei kyllä yhtään huvittanut lähteä aamulla sianpierun aikaan ajelemaan kohti Haukkulaaksoa, varsinkaan kun ei noita pk-juttuja(kaan) olla pahemmin treenattu. Mutta koska se keskiviikkoinen jälki nyt joten kuten onnistui, niin löysin itseni aamuhämärissä ooppelin ratin takana matkalla piirinmestaruuskokeeseen (johon olin ilmoittautunut kun optimistisesti ajattelin, että ehtisin treenata, mutta kuten niin usein aiemminkin, jouduin toteamaan, ettei optimismi kannata, eli ei paljon oltu mitään tehty. Ainakaan mitään järkevää).

Aamu alkoi jälkiarvonnalla. Olimme ensimmäisessä ryhmässä ja nostin Merkalle ensimmäisen jäljen. Jana oli aika paska: lähti vinoon ja minun olisi kuulemma pitänyt jotenkin varottaa tuomaria (Ari Multala), että nyt lähtee Merkka baanalle, koska olin aina kuvitellut, että kun tuomari sanoo, että voin lähettää koiran kun olen valmis, ja jos olen valmis siinä vaiheessa, niin miehän lähetän ja se on ihan okei. Eli siis olisi pitänyt jotenkin valmistella tuomaria ja hänen harjoitusarvostelijaansa, että nyt mentiin. Noh, jo siellä ykkösen kokeessa tuomari sanoi, että tytön pitää opetella käyttäytymään janalla. En ole vielä ilmeisesti oppinut. (Olen kyllä elämässäni usein kuullut, että minun pitäisi oppia käyttäytymään.) Noh, kepit nousi ja jälkeen meni vajaa parikytä minuuttia. Ooppelikin painalsi ihan kiitettävää kyytiä sen 10 km jäljeltä kisakeskukseen, koska koko homma oli ohi 34 minuutissa. Janalta lähti 4 pistettä, joten jäljeltä saaliina 166. Ja koska myö sitä koularia lähdettiin metsästämään, olin tyytyväinen, ettei esineisiin jäänyt painetta.

Sitten saatiin odotella tottista. Merkkari oli viimeisessä parissa. Tai se mikään pari ollut, koska meitä oli kolme. Mervillä oli keskimmäinen numero, eikä tuomari (Jouko Peuhkuri) halunnut etukäteen ilmoittaa kuka tekee mitäkin, joten oletin, että Merkka menee ensin paikkamakuuseen, sitten huiliin ja suorittaa lopuksi. Meille kuitenkin ensin huilivuoro, sitten liikkeet ja sitten pötkölleen. Tottis ei mennyt ihan putkeen. Seuraaminen erinomainen (tuntui ihan ok:lle, paristi pomppasi ja oli tiiviihkö). Liikkeestä istuminen erinomainen (istui ihan norjalaisesti, ihan kuin kyykkypissalla, lisäksi se pää pyöri taas kun palasin). Liikkeestä maahanmeno myös erinomainen (ihan kiva juu, tuli kerrankin ihan asiallista vauhtia, kun vaihdoin luoksetulokäskyn). Juoksusta seisominen myös erinomainen. Tasamaannouto erinomainen (no ei kyllä ollut, jollei erinomaiseen noutoon kuulu tymäkkä ärinä kapulalle). Sitten ne sössityt, eli hyppynouto hyvä (kolautti niin julmetusti, mikä oli tiedossa, murisi esteelle ja kapulalle, josta ei huomautettu), ja estenouto puutteellinen (kun heitin kapulan aivan vinoon ja Mervi kiersi tullessa, pitäisi vissiin joskus treenata näitä telineitä). Eteenmeno erinomainen ("valmisteleva osuus kunnossa..." ja mie meinasin kommentoida, että eikä ollut, koska se ei ollut hyvä). Paikallamakuu erinomainen. Yhteispisteet 93. Tottis on videolla (kiitos Timppa!), mutta en varmaan kehtaa laittaa sitä näytille, koska liikun itse niin nuijan näköisesti, ja se ruma esteenkierto ja se yököttävä eteenmenon seuraaminen... Noh, tämän jälkeen ajattelin, että kun se koulari nyt on plakkarissa, niin olisihan se ykkönenkin sinänsä ihan jees, joten kaksi esinettä pitäisi löytyä.

Tottiksesta sitten suoraan esineille. Esineruutu oli semmoisessa syvänteessä, eli ensin kunnon alamäki, josta pienet, juoksevat koirat saavat kunnon alkuvauhdin ihan takarajalle asti. Maasto itsessään oli helppoa perus kangasmaastoa. Tuomari (Laura Mäkelä) sanoi, että voin aloittaa heti kun olen valmis, ja janavirheestä oppineena sitten sanoin, että nyt olen valmis. Ja nyt lähetän koiran. Mervi oli ihan vauhdikas, vaikkei ihan niin ohjautunut kuten olisin halunnut sen ohjautuvan. Tuomaritäti kyllä tykkäsi, sanoi, että oli ehdottomasti päiviän paras, ja että tästähän voisi tehdä vaikka filmin. Tästä se 30 pointsia. Olin ihan, että ei hemmetti, 289 pistettä, ykköstulos Ja sitten vähän ajan päästä: piirinmestaruus. Mervihän teki ihan kelpo työtä!

Onnittelut myös Tarjalle ja Nomille JK3-koularista, kuten myös kaikille muille suorituksiinsa tyytyväisille. Ja kiitos kaikille, joita häiriköin kotimatkan hereilläpysymispuheluille: äiti, Elina ja Laura. Nyt ajattelin mennä saunaan ja avata yhden keppanan.

Eli eilen treenattiin jälkeä ja esineitä Radansuun tienoilla. Saatiin mukaan ihan oikea jälkiguru, Tarja. Olipa hieno homma! Tarja talloi Merkalle pitkän jäljen, joka oli merkkamaisen päätöntä sähellystä (myö aletaan päivä päivältä muistuttaa enemmän ja enemmän toisiamme tuon hirveän säätämisen ja vipellyksen suhteen), välillä mentiin ympyrää ja välillä kierrettiin hiihtomajan paskahuussia ympäri. Kakkoskeppi jäi, muuten selvittiin loppuun asti. Esineillä Mervi oli taas vähän turhan vauhdikas etuesineelle.

Ja siihen bc:n treenaamisen helppouteen:

Ihan helppo nakki tuoda itsensä kokoinen kapula. (Heittämisestä en nyt edes viitsi mainita mitään...)

Ja sitten kun palkkasin Merkkaa ja samalla vielä juteltiin Tarjan kanssa, se tapahtui. Sanoin Merville, että heitetään kerran vielä, ja se pallo, se Merkan jälkipalkkapallo, se lensi puuhun. Ja korkealle.

Tarja keksi keinon. Janakrepeistä on moneksi:

Ei oikein riittänyt. Niinpä sidoin kolmimetriset tikkaat ooppelin katolle ja tänään töiden jälkeen pallonirroitusoperaatioon.

Vielä pitäisi saada bauttiarallaa viitisen metriä lisämittaa:

(tuo on siis harava noita tikkaita vasten nojallaan...)

Kettuuntuneena sidoin kuormaliinoilla kaksi pitkää keppiä kiinni haravaan:

Hirveä kiroilu ja kepillä huitominen; välillä koko viritelmä jäi puuhun roikkumaan, kerran ylimmäinen jatkovarsi irtosi ja putosi ooppelin katolle, kriittisessä asennossa siellä tikkaiden yläpäässä (huipulla tuulee) puunoksia haroessani puhelin rupesi soimaan (ja vastasin jopa. Oli pomo, joka kysyi onko paha paikka. Minä siihen, että ei oikeastaan, usko tai älä, mutta seison keskellä metsää tikapuilla ja haron haravalla oksistoa, mutta kerro vain mitä on sydämelläsi) mutta lopulta, tunnin aherruksen jälkeen, ta-daa!

Sitten vain kovalla kiireellä tikkaat takaisin katolle ja kotia kohti. Olin vain sitonut tikkaat huolimattomuuttani vahingossa vain ooppelin katon toiselle sivulle, ja sitten kun ajoin tiukan kurvin vasempaan, niin koko hökötelmä räiskähti katolta alas, ja jäi ikään kuin roikkumaan toisesta reunastaan kiinni. Ja ei kun virittelemään uudestaan. Ooppeli taisi saada parit lommot, mutta niitä ei hirveän hyvin sieltä lommoston seasta ehkä huomaa...?! Ja perinteiden mukaisesti tämä ns. "auto" ei sitten enää tahtonutkaan käynnistyä. Siinä nyt ei sinänsä ole mitään uutta, ja tähän mennessä se paskaloota on ennemmin tai myöhemmin yskähdellyt käyntiin, mutta ajattelin nyt mainita tämänkin pienen vastoinkäymisen.

...Ja tämä kaikki vain yhden narupallon tähden. Että helppoa on, tämä borderscollien kanssa harrastaminen.

Penkkiurheilijoita agilitykentän reunalla:

Ion mielestä on aika tylsää vain katsella

Meg on aivan samaa mieltä

Merkasta taas on kivaa

Svante tuli tyttöjä iskemään (ihan charmantisti kyllä)

Mix Sinantyttö

Capo Sinanpoika

Mervi ja Ruut Mervinsisko

Ruut on niin sievä

Ja Hui Mervin ja Ruutin velipoika

Ja koko kööri

Mervi treenasi leirillä hakua (meni ok:sti, oli kyllä niin helppo treeni) ja esineruudun (meni ihan päin mäntyä).

Ollaan myö jotain treenattukin, mutta on kyllä viime aikona menneet treenit niin viimisen päälle päin mäntyä, ettei paljoa julkisesti niitä räpellyksiä tee mieli repostella.

Jäljellä meitä ovat hirvikärpäsiä enemmän kiusanneet marjastajat. Nyt jo ottaa päähän, kun tietää, että sitten kun mustikat metsissämme alkavat ehtymään, tulevatkin jo sienet (kuka niitä niljakkeita edes ilkeää syödä? Hyi kuvotus.) ja sen jälkeen puolukat. Ja sittenhän jo varmaan saadaankin lunta. Piti vissiin harkita niitä piirinmestaruuksia, mutta on kyllä vaiheessa tämä jälki.

Ollaan kerran otettu jopa tottista. Mervillä on hyvin omintakeinen hyppytyyli, se laskeutuu neljälle jalalle kuin kissa. Mutta en osaa opettaa sitä olemaan koskematta esteeseen. Täytyisi varmaan mennä jonnekin hyppytekniikkakurssille sen kanssa, mutta kun ne ovat niin agilitypainoitteisia yleensä. Ja se kaksikiloinen on Merville vähän painava. Emmihän sitä kantaa ihan kätevästi, kun sillä ei ole sitä kaulaa. 

Paimentamassakin ollaan käyty.

Tokoa ollaan treenattu ihan kahdestaan, Mervi on ihan kivasti pelittänyt, mutta kattoo nyt... Ehkä mennään piirinmestiksiin, ehkä ei.

Esineruutu treenattiin eilen. Ei mennyt hyvin.

Viime viikolla oli yhdet hakutreenitkin. Maukka ja Emmi pääsivät tallomaan, minä pääsin maalimieheksi.

Mutta Mervipä sai itselleen uuden pannan. Teetätin sen hänelle täällä.

Ja ostin siihen killuttimenkin, että nyt on Mervi taas viimeisen päälle tyylikäs

Onhan se tietenkin hyvä, että edes Mervi on trendikäs, kun hänen emäntänsä muistuttaa lähinnä parhaat päivänsä nähnyttä kassialmaa.

Ei oikein mitään mainitsemisen arvoista.

TOKO-puolella ollaan ihan kahdestaan treenailtu ihan perustreeniä Mervin kanssa, ei mitään edistymistä, mutta ei nyt mitään suurta takapakkiakaan. Samat ongelmat kuin ennenkin.

Paimennettu ollaan melkein joka päivä. Suurin edistysaskel on se, että poispäinajossa on loksahtanut alustavasti jotain kohdalleen. Totta kai Mervi kovasti haluaisi tuoda lampaat minulle, mutta saan sen kyllä kuljettamaan lampaita poispäinkin. Tässä pikku pätkä Merkan paimennuksesta.

PK-puolella on vähän hiljaista pidellyt. Tämä on todella sääli, mutta elämäntilanne on nyt tämä. Kaksi kertaa olen käynyt tekemässä esineruudun; kerran Haramaalla (mistä on olemassa todistuskappale) ja toisen kerran Marjokankaalla. Merkka toimi ihan kivasti. Ja tallasinhan mie yhden jäljenkin, mutten sitten ajattanut sitä Merkalla.

Muutama kuvatus kun en mitään jaksa kirjoittaakaan:

Heinäseipäitä lammaslaitumella:

Tämän on tehnyt Henna 9 v:

...ja tämän Katri vähän enemmän kuin 9 v:

Lampaidenkin mielestä tuo minun heinäseipääni on niin säälittävän ruma, että he ajattelivat tuhota sen maisemaa pilaamasta:

Tänään käytiin Kymijoen varrella lenkkeilemässä.

Suloinen pieni Emmini, jonka suurinta hupia on uiminen (se oli ennen virallinen uimavalvoja, nykyään meidän porukan innokkain uimari) ja Mairen ja Mervn juoksuttaminen. Olen ihan ihmeissäni, miten ennen niin laiskasta liikkujasta on tullut semmoinen kiitäjä. Mutta kiva kun on kivaa, ei siinä eikä millään.
 

Maire se jaksaa kaahottaa muiden mukana. Sille ikä on vain numero. Kuulohan sillä on huonontunut tosi paljon ihan lyhyen ajan sisällä, mutta muuten siitä ei juurikaan huomaa, että kohta on 12 vuotta mittarissa.

Mervistäkin muutama kuva:

Onpa kiva, että niitä on kolme, koska porukassa on aina hauskempaa.